Equinetti -hevosista hevosiin

Luun kasvun ja kehityksen häiriöitä, sekä myrkytyksen aiheuttamia vaurioita luussa

Kasvun ja kehityksen häiriöitä:

1. Osteopetroosi

2. Osteogenesis imperfekta

3. Kraniomandibulaarinen osteopatia

4. Osteoporoosi/ osteopenia

5. Kondrodysplasia (kondrodystrofia)

6. Osteokondroosi eli dyskondroplasia

7. Riisitauti ja osteomalasia

8. Fibroottinen osteodystrofia

9. Erilaisia kehityshäiriöitä

Myrkkyjen aiheuttamia vaurioita

10. Lyijymyrkytys, A- ja D-vitamiinimyrkytys

1. Osteopetroosi
Osteopetroosi on osteokleroottinen sairaus, mikä tarkoittaa, että luu on tavallista tiiviimmän näköistä. Luun kestävyys on silti huonontunut. Perimmäisenä syynä sairauteen on osteoklastien heikentynyt kyky resorboida luuta. Hohkaluu täyttyy primaarisista trabekkeleista, kun primaarista trabekkelia ei enää resorboida ja muokata. Luu ei pysty sopeutumaan muuttuneeseen rasitukseen eikä siihen tule normaalia sekundääristä ja tertiääristä rakennetta.  Kasvurustoon ei tule muutoksia ja tiivis luukin on lähes normaali.

2. Osteogenesis imperfekta
Osteogenesis imperfekta eli synnynnäinen luutumisvajaus on osteopeninen sairaus, mikä tarkoittaa, että luun tiheys on vähentynyt. Sairaus näkyy luiden lisäksi hampaissa, jänteissä ja sklerassa (kovakalvo). Luunmurtumia esiintyy paljon. Niitä voi olla jo sikiöllä tai tulla synnytyksen yhteydessä. Hampaiden kiille on ohutta ja näyttää vaaleanpunaiselta. Silmän kovakalvo on sinertävä. Nivelet ovat löysiä, jänteet ohuita ja vaaleanpunaisia.

Osteoblastit ja odontoblastit eivät valmista kunnollista kollageeni I:sta. Häiriöitä voi myös olla jonkun muun proteiinin synteesissä. Lievissä tapauksissa normaalia kollageenia voi muodostua, mutta sitä muodostuu liian vähän. Yleensä taustalla on geneettinen häiriö.

Hohkaluuta on vakavissa tapauksissa huomattavasti normaalia vähemmän. Joissain tapauksissa luu näyttää normaalilta, mutta murtuu helposti. Tiiviin luun “kompaktio” eli viimeistely ja muotoilu on viivästynyttä.

3. Kraniomandibulaarinen osteopatia
(erit. Westie)
Kraniomandibulaarisessa osteopatiassa tapahtuu uudisluun muodostumista leuka-, takaraivo- ja ohimoluissa, minkä seurauksena leukaluut paksunevat symmetrisesti bilateraalisti ja mahdollisesti luutuvat kiinni. Oireet alkavat 4-7 kk iässä. Pennuilla ilmenee syömisvaikeuksia, sillä leuat ovat kipeät. Leuan alueen lihakset voivat surkastua käyttämättömyyden seurauksena.

Hohkaluu muuttuu osteoskleroottiseksi (tiiviimmäksi) osteoblastien muodostaessa kudottua luuta. Tiivis luu muuttuu paksummaksi luukalvon muodostaessa kudottua luuta. Siinä tapahtuu nopeaa järjestäytymätöntä modelingia ja remodelingia, mikä saa sen näyttämään mosaiikkimaiselta (lamellaarisen ja kudotun luun vaihdellessa).

4. Osteoporoosi/ osteopenia
Osteopenialla tarkoitetaan luumassan vähenemistä. Jos siihen liittyy kiinisiä oireita, puhutaan osteoporoosista.  Osteopeniasta kärsivä luu on huokoinen ja murtuu helposti. Siinä voi olla mikromurtumia, jolloin se vielä helpommin murtuvaa kuin miltä ulkoisesti näyttää. Muutoksia näkyy eniten huokoisissa luissa kuten nikamissa ja kallon luissa.

Osteopenia voi johtua kalkin puutteesta, nälkiintymisestä tai virheellisestä ruokinnasta. Vähentynyt fyysinen aktiivisuus lisää luun resorbtiota. Kasvavilla eläimillä osteopenia voi olla ohimenevää, jos puutteet ruokinnassa korjataan.

Hohkaluussa trabekkelit ohenevat ja niiden määrä vähenee. Trabekkelit ovat myös heikommin yhteydessä toisiinsa.

Luun kuori ohenee, sillä osteoklastit resorboivat sitä sisältä päin (lisäten  hohkaluun osuutta). Vakavissa tapauksissa luun kuori tulee huokoiseksi.

5. Kondrodysplasia (kondrodystrofia)
(lyhytjalkaiset koirarodut, myös muilla eläimillä)

Kyseessä on rustonsisäisen luutumisen häiriö, joka voi johtua geenivirheestä, huonosta ravitsemuksesta tai endokriinisestä sairaudesta. Vika voi olla fyysiksessä tai AE-kompleksissa tai molemmissa. Häiriö fyysiksessä johtaa luun varren lyhytkasvuisuuteen. AE-kompleksin häiriö johtaa luun pään pienikasvuisuuteen (esim. “spider lambs”, eli lampaat, joilla (ainakin) raajat taipuvat holtittomasti). Kondrodystrofia vaikuttaa kaikkiin rustonsisäisen luutumisen kautta kehittyviin luihin, sairauden voimakkuus voi silti vaihdella erityyppisten luiden välillä. Osalla eläimistä kondrodystrofia voi olla letaali tai semiletaali.

Kasvulevy voi olla normaali tai ohut riippuen häiriön vakavuusasteesta. Kondrosyytit voivat olla järjestäytyneet normaalisti “pylväsrakenteeseen” tai olla järjestäytymättä. Matriksi voi olla normaalia tai poikkeavaa.

Hohkaluussa primaaritrabekkeleita voi olla normaalia vähemmän ja niiden rustoiset keskustat voivat ollan epämuodostuneita.

Luunkuoren muutokset voivat olla vaihtelevia. Tyypillisin muutos on poikkeava muoto.

6. Osteokondroosi eli dyskondroplasia
(koira, hevonen, nauta, lammas, sika, broileri, kalkkuna, rotta)

Osteokondroosi on ruston sisäisen luutumisen häiriö fyysiksessä tai/ja AE-kompleksissa. Leesiot ovat ensisijaisesti rustossa: löytyy fokaaleja tai multifokaaleja alueita, joilla mineralisoituminen ei ole onnistunut. Tämä on seurausta iskemiasta ja nekroosista.

Pieni leesio on haitaton ja voi parantua. Suurempi leesio voi johtaa ruston irtoamiseen luusta ja irtopalan syntyyn. Leesio voi myös säilyä subkondraalisessa luussa rustona tai kystana.

Kun leesio on AE:ssa, nivelrusto paksunee jolloin sen ravitsemus heikkenee, rusto voi painua kuopalle ja alkaa irrota ympäristöstään. Seurauksena voi olla rustonekroosi ja rustopalan irtoaminen: OCD, eli osteokondritis dissecans. Seurauksena voi myös olla epifysiolyysi.

Histossa nähdään epäjärjestäytyneitä hypertrofisia kondrosyyttejä, ei verisuonten invaasiota/ mineralisaatiota.

Syytä osteokondroosiin ei tiedetä. Tauti on kuitenkin yleistä voimakkaalla ruokinnalla olevilla nopeakasvuisilla eläimillä. Rasituksella, perinnöllisyydellä, sukupuolella(uros) ja hormoneillakin on havaittu olevan vaikutusta.

7. Riisitauti ja osteomalasia
Riisitaudista puhutaan kun tarkoitetaan kasvavien eläiten sairautta.
Kyseessä on fosforin tai D-vitamiinin puutteesta johtuva rustonsisäisen luutumisen häiriö, jossa luu ei mineralisoidu. Taustalla voi myös olla esim. krooninen munuaisvika. Kasvavilla linnuilla syynä voi olla myös kalkin puute. Sairailla eläimillä on luukipuja, murtumia ja epämuodostumia kuten kyfoosia tai skolioosia eli kyttyrä- tai kieroselkäisyyttä. Raajat voivat olla epämuodostuneet ja nivelet paksuuntuneet. Kosto-kondraaliliitokset voivat olla nodulaariset ja aiheuttaa “helminauhakuvion” kylkiluiden kohdalle.

Osteomalasia on samoista syistä johtuva luiden heikkous. epämuodostumia ei kehity, koska kasvu on jo päättynyt. Osteomalasia vaikuttaa erityisesti luiden rasituskohtiin, missä tapahtuu runsaasti remodelingia. Uudistuva luu ei mineralisoidu, jolloin syntyy herkästi mikromurtumia.
Riisitaudissa kasvulevy on paksuuntunut ja kondrosyytit epäjärjestäytyneet. kasvulevy saattaa näyttää poikkileikkauksessa tai röntgenkuvassa käyrältä.

Osteoklastit eivät pysty resorboimaan mineralisoitumatonta luuta. Tästä syystä modeling ja remodeling ei onnistu ja osteoidien määrä lisääntyy. Luun kuori voi olla normaalia tai pehmentynyttä.

8. Fibroottinen osteodystrofia
(kaikki paitsi nauta)

Fibroottisessa osteodystrofiassa osteoklastien aktiivisuun on lisääntynyt ja resorboitua luukudosta korvataan joustavalla sidekudoksella. Lopulta luuydin korvautuu sidekudoksella. Syynä on lisääntynyt parathormonin tai sen kaltaisen hormonin määrä.
Fibroottisen osteodystrofian seurauksena luut tulevat taipuisiksi ja pehmeiksi ja mahdollisesti epämuodostuneiksi. Esiintyy kipua, pää näyttää turvonneelta, leuka voi olla yliliikkuva “kumileuka” ja hampaat voivat irtoilla.

Fibroottista osteodystrofiaa voi esiintyä primaarisesti hyperparatyroidismin seurauksena. Tämä on harvinaista ja sitä tavataan lähinnä koiralla lisäkilpirauhasen funktionaalisen adenooman, -karsinooman tai idiopaattisen hyperplasian seurauksena. Hyperparatyroidismi aiheuttaa samalla muitakin oireita, kuin fibroottiseen osteodystrofiaan liittyvät.

Yleisemmin fibroottinen osteodystrofia esiintyy sekundäärisenä (useimmiten hevosella). Sekundäärinen fibroottinen osteodystrofia voidaan jakaa ravitsemukselliseen ja renaaliseen muotoon. Ravitsemuksellinen muoto voi olla seurausta kalkin tai D-vitamiinin puutteesta tai liiallisesta fosforin saannista, mikä johtaa elimistön Ca-P-epätasapainoon, jota pyritään korjaamaan PTH:n eritystä lisäämällä. Renaalinen muoto on seurausta munuaisten kroonisen vajaatoiminnan aiheuttamasta Ca-P-epätasapainosta. Renaalista muotoa tavataan etenkin koiralla. Pseudohyperparatyroidismissa jokin kasvain erittää PTH:n kaltaisia yhdisteitä. Tämä johtaa yllämainitun kaltaisiin ongelmiin.

Histologisesti fibroottisessa osteodystrofiassa luussa havaitaan lisääntynyt osteoklastien ja -blastien määrä. Luu on korvautunut löyhällä sidekudoksella ja epäsäännöllisillä huonosti mineralisoituneilla trabekkeleilla tai mineralisoitumattomalla epäkypsällä kudotulla luulla.

9. Erilaisia kehityshäiriöitä

kyfoosi:kyttyräselkä
lordoosi: notkoselkä
skolioosi: vinoselkä
spina bifida: selkärangan aukile (myös kallossa voi olla aukile)
adaktylia: varvas puuttuu
polydaktylia: liikaa varpaita
polypodia: monta jalkaa
syndaktylia: varpaiden yhteenkasvu
hemimelia: jalka on vajakki
amelia: jalka puuttuu

10. Myrkkyjen aiheuttamia vaurioita
Lyijymyrkytys: Lyijy varastoituu luuhun. Osteoklastit eivät pysty hajoittamaan luuta, jossa on lyijyä. Seurauksena kasvuruston suuntaisia normaalia tiiviimpiä linjoja, eli ns. lyijylinjoja.

D-vitamiinimyrkytys: Akuuttina D-vitamiinimyrkytys aiheuttaa mineralisaatiota pehmytkudoksissa. Kroonisena (eli pitkään jatkunut, mutta ei niin voimakas yliannostus) luun resorbtio vähenee, esiintyy osteoskleroosia ja epänormaalia luuta.

A-vitamiinimyrkytys: Nuorilla kondrosyytit ja osteoblastit nekrotisoituvat, mikä johtaa kasvulinjojen ennenaikaiseen sulkeutumiseen, epämuodostumiin, osteoporoosiin ja luunmurtumiin. Aikuisella osteoblastit stimuloituu, syntyy osteoskleroosia ja exotosista(?)